Lyhyen ajan sisällä on tullut elämään todella paljon muutokisa.
Viime kesänä syntyi vauva, toivottu ja haluttu ja suunniteltu, silti vähän ylläri. Olin viisi vuotta sitten päättänyt ettei enää lapsia.
Kerkesi mies vaihtua tässä välissä, niin vauva oli taas ihana asia
Kyllähän tuo vauva on aivan äärettömän ihana. Naureskelee ja hymyilee vaan.
Minä painelin töihin, kun mies halusi jäädä hoitovapaalle, en kauaa kerinnyt töissä olla, kun sain tietää että viemäriremontti vie työpaikkani... jouduin etsimään uuden työpaikan.
Nyt on vanha liikehuoneisto tyhjä ja minulla uudet työkaverit ja uudet ympyrät.
Uudet tuulet olivat ihan tervetulleita, tuntu siltä, että pitkästä aikaa voin hengittää.
Vanhaan paikkaan kuitenkin pakkautui niin paljon huonoja muistoja. Ainaista tappelua jonkun kanssa. Vähän väliä jokin masiina ei toimi, tai linjat on poikki korjausmiesten takia. Tai vettä ei tuu tai vessaa ei saa käyttää... Huolista putosi puolet pois.

On huvittavaa kun tuntee itsensä nuoreksi tytöksi. Olen uudessa työpaikassa valvovien silmien alla. Tottakai... Ihan normaalia, mutta välillä tunnen itseni opiskelijaksi, jonka työtä ja työskentelyä arvostellaan. Silti ihmiset kuitenkin kohtelee minua aikuisena, eikä pikkutyttönä.

On kiva olla nuorekas sisältä,
On kivaa, kun on kivaa mennä töihin.
On kivaa saada kehuja, kunhan ne ei nouse päähän.
On kiva olla äiti, kivoille lapsille.
On kiva olla vaimo, kivalle miehelle.
On kiva olla kampaaja, kivoille asiakkaille.
On kiva olla kaveri, kivoille kavereille.