12 vuotta kampaajana.
Sinä aikana 4 lasta. Esiteini tyttö ja kolme pientä poikaa.
Jokaisen lapsen jälkeen kaamee ulkonäkö kriisi.
Jokaisen lapsen jälkeen pieni ihmissuhde kriisi. (Paitsi ensimmäisen jälkeen. Sillä ensimmäisen jälkeen huomaat että suurin osa lapsettomista ystävistä kaikkoaa. Joudut hommaamaan uusia, kun olet kamalimmillasi. Tukka tippuu ja se on koko ajan rasvainen. Hikoilet enemmän kuin saunassa ollessa. Mielialat heittää sekunnin murto-osassa naurusta karjuntaan, tai vuolaaseen itkuun, syyttä. Lapsen isä käyttäytyy pahemmin, kuin uhma ikäinen lapsi. Kun tarvitsisi tukea, aikuista seuraa ja halin- oletkin ihan yksin. Hanki siinä nyt sitten uusia ystäviä.) Onneksi se helpottaa 4-6kuukauden jälkeen. ( jos mies on viisas, hänkin muistaa taas, että vaimo ei ole hänen äiti... kaikki ei sitä muista valitettavasti. Onhan niitäkin isiä jotka ovat aikuisia ja tajuaa olla se toinen aikuinen talossa. Minulla on sellainen mies. Nyt.
Mutta siis 12 vuotta kampaajana.
Tuntuu kamalan pitkältä ajalta. Vaikkei se ole edes puolia siitä mitä jotkut ovat olleet. Jollain konstilla ne ovat onnistuneet ammentamaan vuosi toisensa perään siitä jotain jotta jaksaa.
Minä olin jo vaihtamassa alaa kokonaan. Ei kyllä mitään tietoa mihin.
Mutta niin vain elämä iski uuden haasteen nenän eteen ja sain kiinnostuksen työhöni takaisin. Työpaikalta lähti kynsiteknikko, joten minä opettelin. Rakenne kynsien tekeminen onkin hurjan hauskaa puuhaa. Kadonnut maalaamisen inspiraatio pitää herätellä henkiin. Sitten kuulkaa teen sellaisia kynsiä että naapuri on kateellinen. Nyt lähinnä opettelen vielä perus asioita. ( ei kaikkea Namia kerralla, muuten tulee masu kipeeksi.)
12 vuoteen on onnistunut tunkemaan yllättävän paljon. No jos on ihminen joka ei osaa olla paikoillaan.
Kun pikku tyttönä haaveilin meikkaavani Iikka Forssia, se yllättäen toteutui koulun harjoittelussa. Kun opiskellessa meikkasin Mikko Rasilan musikaalia, en uskonut joskus olevani yksi hänen luotto maskeeraajista. Kun maskeeraaja koulun maikka sanoi, ettei minusta ikinä tule maskeeraaja, päätin näyttää. Olin Thalia gaalan päämaskeeraaja, ja mun ja mun tiimin tyttöjen nimet oli tv- ruudussa ennen hänen nimeään. Sillä hetkellä olin ylpeä itsestäni. Jos en koskaan aiemmin, niin se hetki tuntui hyvältä. Se hetki oli pyllistys myös muille, joiden mielestä mun duuni on paskaa, tai joiden mielestä minusta ei ole mihinkään.
Kiitos Mikon, sain toisen pyllistyksen tehdä, kun pääsin \jouduin telkkariin. Mikon ja Markuksen häät - dokkarissa
Repikää siitä epäilijät ja vähättelijät.
12vuoden aikana olen tutustunut kymmeniin ihaniin ihmisiin. Kaikkein paras on mun mies. Vaikka se käy välillä hermoille, mutta se osaa käsitellä minua, mikä on vielä ärsyttävämpää.. Niinä päivinä kun halusi tapella, se ärsyttävä tietää mitä sanoa tai tehdä. Maria sanoi joskus, "suomenruotsalainen mies pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä" ja niin se on pitänyt. Kiitos siitä rakas.
Toivottavasti olen osannut tehdä saman.
12vuoden aikana olen myös tavannut ihmisiä, jotka ovat tuottaneet suuren suuren pettymyksen. Ihmisiä jotka elävät toisten ihmisten pahasta olosta. Mutta ne ovat opettaneet minua paremmaksi ihmiseksi. Ja ilman heitä en ehkä olisi selvinnyt niistä suruista. Jälkikäteen tajuaa, kuinka arvokkaita myös sellaiset ihmiset ovat. (En tule pitämään mitään yhteyttä jatkossakaan :) )
Sitten eräänä kauniina päivänä yksi asiakas itkee kun parisuhde on hajoamassa, eikä tiedä mitä tehdä. Toinen asiakas itkee, kun perheenjäsen on vakavasti sairas. Kolmas asiakas itkee kun sai jälleen keskenmenon. Neljäs asiakas riemuitsee lemmen lomasta, ilman lapsia viiteen vuoteen. Viides asiakas on ylpeänä lakin kirjoittaneesta lapsestaan. Eräänä päivänä tajuat olevasi hyvin monelle ihmiselle jotain todella arvokasta, ja tajuat rakastavaksi työtäsi. Ilman sinua heillä ei ehkä ole aikuista joka kuuntelee, juuri sillä hetkellä, kun he sitä tarvitsee.
Yksi on vielä toteutumatta. Kaikesta teatteri työstä huolimatta, Samuli Edelmania en ole tavannut. Ehkäpä hyvä niin, 35 vuotias pyörtyvä fani voi olla vähän rasittava ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti